Ihmeellisiä tuntemuksia ympärillä.
Värähtelyjä. Väreitä.
Herkkiä päiviä. Viikkoja. Kuukausia. Vuosia.
Ajatuksia. Mietteitä.
Elämän suunnasta. Ihmisistä. Ihmissuhteista.
Katkottavista ja vaalittavista siteistä. Oman tien etsimisestä ja sen löytämisestä.
Voimaeläimistä. Voimaannuttavista ihmisistä. Energiakentistä.
Luonnosta ja sen merkityksestä.
Hyvyydestä. Maailmantuskasta. Sodista. Rakkaudesta. Mielihyvästä. Intohimosta. Toiveista.
Kadonneen kirjoitusinnon löytymisestä uudelleen.
Kiltteydestä. Kirjan kirjoittamisesta.
Hiljaisuudesta.
Omasta käyttäytymisestä. Muiden käytöksestä.
Sieluista. Sukulaisista.
Muutoksesta. Olemisesta. Unelmista.
Kohtaamisista.
Menneestä ja tulevasta. Ikävästä.
Olemassaolosta ja olemattomuudesta.
Tapahtumien ja muistojen todellisuudesta. Aikavirrasta. Tajunnanvirrasta.
Maapallon kohtalosta. Tulevaisuudesta.
Uskonnosta ja tietoisuudesta.
Jokapäiväisestä näyttelemisestä.
Matkustamisesta.
Atomeista.
Läheisyydestä. Sen helppoudesta. Sen merkityksestä ja tärkeydestä.
Omista haaveista ja tavoitteista.
Ennen kaikkea elämästä nauttimisesta.
Terveydestä.
Mielen sokkeloista ja niiden ratkomisesta.
Täytyykö niitä edes ratkoa?
Antaako vain ajan ja elämän kelluttaa eteenpäin?
Kuunnella omaa sydäntään ja antaa sen johtaa sinne minne kullakin hetkellä on tarkoitus mennä.
Olen tähän asti ehkä hieman pelännyt näyttää ulospäin aidosti ja välittömästi sitä minää joka olen nyt. Sillä tiedän muuttuvani jatkuvasti ja tietoisesti hakevani tuota jatkuvaa muutosta.
Miettiväni jälkeenpäin jonain päivänä miten kokematon ja ajattelematon olin.
Mutta toisaalta, emmekö me kaikki elä jatkuvassa muutoksen pyörteessä ja kehity siitä mitä koemme?
Kun ei anna pelolle ja epäilylle valtaa vaan seuraa omia polkujaan nauttien kaikesta siitä mitä ne tuovat eteen, pyrkien arvostamaan kaikkea vastaantulevaa, hyvää ja pahaa, huomaakin löytävänsä itsensä paikoista joista ei edes osannut kuvitella itseään löytävänsä.
Aina, hetki hetkeltä kokemusta rikkaampana. Osaten arvostaa kaikkea vastaantulevaa.
Näkien sen mahdollisuuksina ja ymmärtäen, että välillä on tehtävä niitäkin asioita joista ei ehkä erityisemmin nauti.
Mutta kun niihinkin oppii suhtautumaan niin, että ne osuvat tiellemme opettaakseen meille kärsivällisyyttä ja kasvattaakseen meitä kohti jotain suurempaa, huomaa elämän olevan lähes poikkeuksetta yhtä nautintoa ja seikkailua.
Meistä itsestämme on kiinni se, miten kuhunkin kokemukseen tai ihmiseen suhtaudumme ja miten niiden ja heidän mukanaan tuoman muuutoksen otamme vastaan.
Ei niinkään se, mitä teemme elämässä, vaan se, MITEN sen teemme, on ainut milllä on väliä.
Ainakin minulle.
Värähtelyjä. Väreitä.
Herkkiä päiviä. Viikkoja. Kuukausia. Vuosia.
Ajatuksia. Mietteitä.
Elämän suunnasta. Ihmisistä. Ihmissuhteista.
Katkottavista ja vaalittavista siteistä. Oman tien etsimisestä ja sen löytämisestä.
Voimaeläimistä. Voimaannuttavista ihmisistä. Energiakentistä.
Luonnosta ja sen merkityksestä.
Hyvyydestä. Maailmantuskasta. Sodista. Rakkaudesta. Mielihyvästä. Intohimosta. Toiveista.
Kadonneen kirjoitusinnon löytymisestä uudelleen.
Kiltteydestä. Kirjan kirjoittamisesta.
Hiljaisuudesta.
Omasta käyttäytymisestä. Muiden käytöksestä.
Sieluista. Sukulaisista.
Muutoksesta. Olemisesta. Unelmista.
Kohtaamisista.
Menneestä ja tulevasta. Ikävästä.
Olemassaolosta ja olemattomuudesta.
Tapahtumien ja muistojen todellisuudesta. Aikavirrasta. Tajunnanvirrasta.
Maapallon kohtalosta. Tulevaisuudesta.
Uskonnosta ja tietoisuudesta.
Jokapäiväisestä näyttelemisestä.
Matkustamisesta.
Atomeista.
Läheisyydestä. Sen helppoudesta. Sen merkityksestä ja tärkeydestä.
Omista haaveista ja tavoitteista.
Ennen kaikkea elämästä nauttimisesta.
Terveydestä.
Mielen sokkeloista ja niiden ratkomisesta.
Täytyykö niitä edes ratkoa?
Antaako vain ajan ja elämän kelluttaa eteenpäin?
Kuunnella omaa sydäntään ja antaa sen johtaa sinne minne kullakin hetkellä on tarkoitus mennä.
Olen tähän asti ehkä hieman pelännyt näyttää ulospäin aidosti ja välittömästi sitä minää joka olen nyt. Sillä tiedän muuttuvani jatkuvasti ja tietoisesti hakevani tuota jatkuvaa muutosta.
Miettiväni jälkeenpäin jonain päivänä miten kokematon ja ajattelematon olin.
Mutta toisaalta, emmekö me kaikki elä jatkuvassa muutoksen pyörteessä ja kehity siitä mitä koemme?
Kun ei anna pelolle ja epäilylle valtaa vaan seuraa omia polkujaan nauttien kaikesta siitä mitä ne tuovat eteen, pyrkien arvostamaan kaikkea vastaantulevaa, hyvää ja pahaa, huomaakin löytävänsä itsensä paikoista joista ei edes osannut kuvitella itseään löytävänsä.
Aina, hetki hetkeltä kokemusta rikkaampana. Osaten arvostaa kaikkea vastaantulevaa.
Näkien sen mahdollisuuksina ja ymmärtäen, että välillä on tehtävä niitäkin asioita joista ei ehkä erityisemmin nauti.
Mutta kun niihinkin oppii suhtautumaan niin, että ne osuvat tiellemme opettaakseen meille kärsivällisyyttä ja kasvattaakseen meitä kohti jotain suurempaa, huomaa elämän olevan lähes poikkeuksetta yhtä nautintoa ja seikkailua.
Meistä itsestämme on kiinni se, miten kuhunkin kokemukseen tai ihmiseen suhtaudumme ja miten niiden ja heidän mukanaan tuoman muuutoksen otamme vastaan.
Ei niinkään se, mitä teemme elämässä, vaan se, MITEN sen teemme, on ainut milllä on väliä.
Ainakin minulle.
Kommentit
Lähetä kommentti