Vuoteen on mahtunut paljon.
Onnistumisia. Epäonnistumisia. Rakastumisia, ihastumisia, teiden erkanemisia.
Olen tehnyt valintoja jotka ovat ajaneet minut tilanteisiin joista vain oma rohkeus ja rehellisyys itselleni ovat voineet minut työntää eteenpäin.
Olen kokenut valintojeni seurauksena suurta tuskaa, huolta ja huonoa omaatuntoa muita ja annettuja lupauksia kohtaan. Myöhemmin kuitenkin huomatakseni, että vaikka nuo tuntemukset on hyvä käydä läpi, ne ovat ohimeneviä ja väistyvät vähitellen itselle oikeiden asioiden ilmaantuessa eteen.
Meistä jokainen tekee virheitä. Kai sitä kutsutaan inhimillisyydeksi.
Olen luvannut aloittaa asioita, mutta viime hetkellä vaihtanutkin tuulen suuntaa. Olen aloittanut monia asioita vain huomatakseni, etteivät ne olleetkaan minua varten.
Olen opetellut tunnistamaan eron kärsimättömän luonteeni ja psyykkisen kärsimyksen välillä.
Pikkuhiljaa alan oikeasti ymmärtää ja hahmottaa, mikä minua todella motivoi eteenpäin, mitä kohti, ja minkälaiset rutiinit kantavat läpi myrskyisimpienkin aikojen.
Olen pyrkinyt päästämään irti liiasta ajattelemisesta ja analysoinnista vain huomatakseni, että sen myötä tuntuu kuin olennainen osa minusta olisi poissa.
Olen huomannut, että voin olla aidosti oma itseni ja se riitää, ihmiset viihtyvät seurassani.
Olen myös huomannut, etten enään välitä, ota itseeni, vaikka iso osa ei viihtyisi.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää etten voi mitenkään miellyttää kaikkia, vaan minun pitää vain rohkeasti antaa itsestäni se, mitä kullakin hetkellä olen.
Sillä olen monta eri asiaa. On päiviä, kun olen äänekäs, hersyvä ja yli-innokas. Joskus niitä kun sanon vain tarvittavan ja vetäydyn omaan rauhaan. En loukatakseni ketään, vältelläkseni ketään, vaan yksinkertaisesti antaakseni aikaa itselleni.
Vielä koitan salaa kuitenkin vähän vältellä sitä epäonnistumista seuraavaa ikävää tunnetta.
Vaikka sen kohtaaminen kasvattaa kaikista eniten. Tekee välittömämmäksi. Avoimemmaksi. Iloisemmaksi. Opettaa nauramaan itselleen.
Ehkä myös ihmissuhteissa on ollut läsnä samanlaista pelkoa. Kun niin moni on vuoden aikana tullut ensin hyvin lähelle, koskettanut syvästi - ja lähtenyt. Toisten ihmisten tai omien unelmien perään.
En tiedä olisiko se saanut sattua, sillä olen itsekin tehnyt aivan samoin. Sattui silti.
To be better. To do better. To feel better. To love better.
Vuoden 2017 tähtäin. Erityisesti viime viikkojen tapahtumat ovat muistuttaneet siitä, mikä elämässä on tärkeintä. Rakkaus itseään ja toisia kohtaan. Täydellistä epätäydellisyyttä kohtaan.
Siitäkin huolimatta, että toinen välillä vähän ärsyttää.
Ettei toinen olekaan täydellinen.
Ettei itse olekaan sitä mitä luuli olevansa.
Tulevana vuonna aion luottaa tuntemattomaan entistä vahvemmin ja intuitiivisemmin.
Luottaa siihen, että kaikki järjestyy..
Aion olla entistä rehellisempi. Avoimempi. Iloisempi.
Vaalia omaa terveyttäni, kuunnella kehoani ja tehdä valintoja sen mukaan, mihin se kulloinkin kykenee. Mitä se milloinkin jaksaa.
Ainoastaan niin pystyn loistamaan myös ulospäin, sädehtimään ja antamaan itsestäni enemmän.
Auttamaan muita enemmän.
Aion toteuttaa lisää unelmiani. Matkustaa uusiin paikkoihin.
Lakata häpeilemästä omia kommelluksia. Lakata pelkäämästä virheitä. Lakata miettimästä sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani.
Rakastaa aidommin ja pyyteettömämmin. Lempeämmin. Ja ennen kaikkea näyttää sen useammin.
Niin perheelle, ystäville kuin tuntemattomillekin.
Hymyillä ja nauraa entistä enemmän.
Antaa kaikkeni. Olla kaikkeni.
Voimaanuttava vuosi edessä.
Onnistumisia. Epäonnistumisia. Rakastumisia, ihastumisia, teiden erkanemisia.
Olen tehnyt valintoja jotka ovat ajaneet minut tilanteisiin joista vain oma rohkeus ja rehellisyys itselleni ovat voineet minut työntää eteenpäin.
Olen kokenut valintojeni seurauksena suurta tuskaa, huolta ja huonoa omaatuntoa muita ja annettuja lupauksia kohtaan. Myöhemmin kuitenkin huomatakseni, että vaikka nuo tuntemukset on hyvä käydä läpi, ne ovat ohimeneviä ja väistyvät vähitellen itselle oikeiden asioiden ilmaantuessa eteen.
Meistä jokainen tekee virheitä. Kai sitä kutsutaan inhimillisyydeksi.
Olen luvannut aloittaa asioita, mutta viime hetkellä vaihtanutkin tuulen suuntaa. Olen aloittanut monia asioita vain huomatakseni, etteivät ne olleetkaan minua varten.
Olen opetellut tunnistamaan eron kärsimättömän luonteeni ja psyykkisen kärsimyksen välillä.
Pikkuhiljaa alan oikeasti ymmärtää ja hahmottaa, mikä minua todella motivoi eteenpäin, mitä kohti, ja minkälaiset rutiinit kantavat läpi myrskyisimpienkin aikojen.
Olen pyrkinyt päästämään irti liiasta ajattelemisesta ja analysoinnista vain huomatakseni, että sen myötä tuntuu kuin olennainen osa minusta olisi poissa.
Olen huomannut, että voin olla aidosti oma itseni ja se riitää, ihmiset viihtyvät seurassani.
Olen myös huomannut, etten enään välitä, ota itseeni, vaikka iso osa ei viihtyisi.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää etten voi mitenkään miellyttää kaikkia, vaan minun pitää vain rohkeasti antaa itsestäni se, mitä kullakin hetkellä olen.
Sillä olen monta eri asiaa. On päiviä, kun olen äänekäs, hersyvä ja yli-innokas. Joskus niitä kun sanon vain tarvittavan ja vetäydyn omaan rauhaan. En loukatakseni ketään, vältelläkseni ketään, vaan yksinkertaisesti antaakseni aikaa itselleni.
Vielä koitan salaa kuitenkin vähän vältellä sitä epäonnistumista seuraavaa ikävää tunnetta.
Vaikka sen kohtaaminen kasvattaa kaikista eniten. Tekee välittömämmäksi. Avoimemmaksi. Iloisemmaksi. Opettaa nauramaan itselleen.
Ehkä myös ihmissuhteissa on ollut läsnä samanlaista pelkoa. Kun niin moni on vuoden aikana tullut ensin hyvin lähelle, koskettanut syvästi - ja lähtenyt. Toisten ihmisten tai omien unelmien perään.
En tiedä olisiko se saanut sattua, sillä olen itsekin tehnyt aivan samoin. Sattui silti.
To be better. To do better. To feel better. To love better.
Vuoden 2017 tähtäin. Erityisesti viime viikkojen tapahtumat ovat muistuttaneet siitä, mikä elämässä on tärkeintä. Rakkaus itseään ja toisia kohtaan. Täydellistä epätäydellisyyttä kohtaan.
Siitäkin huolimatta, että toinen välillä vähän ärsyttää.
Ettei toinen olekaan täydellinen.
Ettei itse olekaan sitä mitä luuli olevansa.
Tulevana vuonna aion luottaa tuntemattomaan entistä vahvemmin ja intuitiivisemmin.
Luottaa siihen, että kaikki järjestyy..
Aion olla entistä rehellisempi. Avoimempi. Iloisempi.
Vaalia omaa terveyttäni, kuunnella kehoani ja tehdä valintoja sen mukaan, mihin se kulloinkin kykenee. Mitä se milloinkin jaksaa.
Ainoastaan niin pystyn loistamaan myös ulospäin, sädehtimään ja antamaan itsestäni enemmän.
Auttamaan muita enemmän.
Aion toteuttaa lisää unelmiani. Matkustaa uusiin paikkoihin.
Lakata häpeilemästä omia kommelluksia. Lakata pelkäämästä virheitä. Lakata miettimästä sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani.
Rakastaa aidommin ja pyyteettömämmin. Lempeämmin. Ja ennen kaikkea näyttää sen useammin.
Niin perheelle, ystäville kuin tuntemattomillekin.
Hymyillä ja nauraa entistä enemmän.
Antaa kaikkeni. Olla kaikkeni.
Voimaanuttava vuosi edessä.
Kommentit
Lähetä kommentti